Kameran ulkoilutus on jäänyt nyt tuskastuttavan vähälle huonojen vähäisen valon takia, ja muutamat aurinkoiset päivät ovat kuluneet tiiviisti kouluhommien parissa. Tänäänkin oli ensimmäinen kunnon luminen aamu, eikä päivä olisi voinut enää kauniimmaksi muuttua! Myös eilen paistoi aurinko, ja halusin ottaa kameran mukaan lenkille silläkin uhalla, ettei valaistus enää riittäisi laskevan auringon ja hämärän metsän yhdistyessä. No, liikekuvista oli turha haaveilla, mutta sattui sieltä muutama julkaisukelpoinen tulemaan.
Ässän lenkitys on nykyisin mukavan vaihtelevaa niin koiralle kuin omistajallekkin. Tampereen pikkukoirien kautta on saatu uusia tuttavuuksia sekä Ässälle että mulle. Myös fyssarin "komennettua" Ässä ravi- ja rämpimislenkeille on niitäkin tullut tehtyä, joka on oikeastaan ihanaa vaihtelua peruslenkkeihin. Rämpimisestä nautin muutenkin, mutta usein laiskuus saattaa ottaa vallan. Ravilenkit ovat olleet pääsääntöisesti juoksulenkkejä, mutta lonkkani alkaa välillä ikävästi herjaamaan ja kuntokaan ei ole paras mahdollinen, joten pyörälenkkejäkin on nyt kokeiltu muutamaan kertaan. Eilinen lenkki olikin yhdistetty ravipuskalenkki, kun ensin pyöräilin Ässän kanssa kauemmas metsikköön, rämmittiin siellä kameran kera joku tunti, ja poljettiin takaisin kotiin. Mukavaa. Myös Ässä tuntuu olevan lenkkien jälkeen väsyneempi ja sen ravausnopeus ja -kestävyys ovat mielestäni parantuneet.
Tällä viikolla ollaan myös käyty koiraporukalla lenkillä, ja mukana oli Ässän lisäksi kolme harjakoiraa, havannankoira ja kaksi lagottoa, kaikki tyttöjä. Lagotot ovat ennestään tuttuja, ja kaksi harjakoirista oli mukana tekemällämme syysretkellä, mutta siellä Ässä liikkui eri porukoissa. Saavuimme kohtauspaikalle autolla, ja odotin Ässän pistävän perinteisen alkurähinän pystyyn kiihdyttävän autosta poistumisen lomassa. Se kuitenkin yllätti positiivisesti olemalla yllättävän rauhallinen ja hiljainen, taisi jo tietää homman jujun. Muutenkin Ässä oli lenkillä mukava kaikille, ja yritti aluksi saada muita perinteiseen haukku-jahtiinsa, mutta muut eivät oikein lämmenneet. Niin se antoi muiden olla, ja risteili porukassa rentona. Hyvä Ässä! Sen toimiminen muiden koirien kanssa lenkeillä tuntuu paranevan kertakerralta. Vielä kun saisi sen toimimisen myös treenitilanteisiin, jolloin kierroksilla käyvä Ässä on välillä hyvinkin räjähdysherkkä muiden koirien suhteen.
Tehdessämme Ässän kanssa ensimmäistä pyörälenkkiä pitkään aikaan, sattui pieni äksidenttikin. Aikani taas hihnan kanssa temppuiltuani laitoin sen kiinni tarakkaan. Näin ollen se ei pyöri polkimissani, ja Ässän vetäisyt eivät tunnu missään. Käytössä siis ihan normihihna, ei mikään joustava malli. Ässä tykkää pyörälenkeistä juoksulenkkejä enemmän, koska niissä pääsee välillä juoksemaan täysiä kilpaa pyörän kanssa. Tälläisellä hetkellä huomasin sitten viritelmäni heikkouden, tai oikeastaan parikin. Ässän vetäessä hirveällä innolla pyörän vieressä niin kovaa kuin lähtee, ohjaa tarakkaan kiinnitetty hihna sitä väkisinkin etupyörään päin. Niinpä Ässä törmäsi kovassa vauhdissa etupyörään, jätti tassunsa alle ja teki tietenkin säikähtäneenä stopin. Noh, pyörä ei hetkessä pysähdy ja hihna ei jousta.. Ihme kyllä mitään ei näyttänyt sattuneen, vaikka nykäisy oli varmasti kova. En nähnyt mitä kävi, joten en tiedä pysäyttikö Ässä kokonaan vai juoksiko perässä minun jarruttaessani. Ässä näytti liikkuvan kuitenkin tapahtuman jälkeen normaalisti ja oli muutenkin ok, onneksi. Kauhuissani tosin mietin, mitä jos sen jalka vaikka olisi mennyt pinnojen väliin.. Nyt hankintalistalla onkin jonkinlainen toimiva systeemi tuohon pyörään kunnollisella joustohihnalla ja kiinnityssysteemillä. Sitä ennen pyörälenkit saavat jäädä harvakseen ja niissä mennään hiljaista vauhtia tarkemmin kontrolloituna. Onneksi Ässä alkoi törmäyksen jälkeen välttelemään etupyörää.
Kirjoitus vinkkinä niille, jotka koiran kanssa pyöräilevät. Jos jollain on suositella toimivia systeemejä pyörän vierellä lenkkeilevälle koiralle, otan vinkit mielihyvin vastaan.
Lopuksi vielä kuulumisia meidän hullun marsukaksikon arjesta. Mustikki ja Rambo ovat nyt löytäneet toisensa ja Mustikki on huomannut jaloittelun ihanuuden. Se kipittelee ympäri olohuonetta ja käy sen jälkeen norkoilemaan Rambon häkin viereen. Kaltereiden välistä kaverukset sitten vaihtavat kuulumisia hurinan ja kaltereiden kalinan saattelemana. Marsipaanit ovat myös muodostaneet jo oman pienen lauman, jossa pitkä välimatka korvataan äänellä ja kovaa. Täällä saa hiipiä varpaisillaan, sillä mursut innostuvat jo pienistäkin ruokaa etäisestikkin vihjailevista äänistä huutamaan kurkku suorana kuorossa. Äsken Mustikki aloitti konsertin, kun erehdyin katsomaan sitä päin. Ihme elikoita. Onneksi tämä sirkus rauhoittunee ensiviikolla, jolloin kaksikko pääsee vihdoin samojen aitojen sisälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti