Seikkailu sienimetsässä

Viikot vierähtelevät turhankin nopeasti, ja mun päivitystahtini on näköjään jumahtanut aikalailla kerta per viikkoon. Viimeviikko olikin aikamoista hiljaiseloa harrastelujen suhteen, mutta sieniä on kyllä tullut poimittua runsaasti Ässän avustavalla etsintä&syömis-palvelulla. Viikonlopun vietimme pitkästä aikaa Salossa, jossa tuli muutama kuvanenkin räpsittyä.

Salossa oli taas kivaa sekä Ässällä että mulla, vaikka Ässä kyttäsikin kokoajan menemisiäni: "ettet nyt VAAN olisi lähdössä ilman Minua?!" Salossa teimme myös yhdistetyn sienipuolukka-reissun, jossa koimme äitini kanssa tarpeettomia jännityksen hetkiä. Isä lähti kauemmas märälle jäkäläiselle kalliolle puolukoita poimimaan, ja me jäimme äidin ja Ässän kanssa sieniä metsästämään alemmas. Ässän avustuksella niitä löytyikin runsaasti, mutta hämärän uhatessa tulollaan aloimme kaivata kotiin. Niimpä lähdimme etsiskelemään ylemmille kalliolle karannutta isää, ja kysyinkin Ässältä: "missä iskä?" No, Ässä fiksuna poikana lähti haeskelemaan hajua. Se teki pari koukkausta metsikköön, kunnes lopulta nosti nokan selvän hajun perässä ja ampaisi tiheikköön näkymättömiin. Lähdimme äidin kanssa samaan suuntaan tiheikön reunaa pitkin, ja lopulta päädyimme jäkäläisille kalliolle. Siinä vaiheessa ei koirasta eikä isästä näkynyt vilaustakaan, ja jatkoimme haeskelua. Lopulta soitimmekin isälle, mutta hällä oli tietysti puhelin kotona.. Tässä vaiheessa aikaa oli kulunut ainakin vartti Ässän häippäsystä, ja aloimme tosissaan kaivata sitä takaisin. Yleensä se risteilee meidän väliämme, joten ihmettelimme, kun mitään ei kuulunut. Lopulta ei auttanut kuin lähteä autolle hämärän hiljalleen laskeutuessa ja toivoa, että isä ja koira olisivat siellä. Kun aikaa oli mennyt jo ainakin parikymmentä minuuttia, aloimme huudella Ässää, sillä pelkäsin sen liukastuneen, iskeneen itsensä keppiin tai muuta kamalaa. Ei ole Ässän tapaista olla noin kauan poissa, yleensä se on maksimissaan viisi minuuttia. Lopulta se rämpi puskasta luoksemme ihan vastakkaisesta suunnasta! Jatkoimme matkaa autolle ja toivoimme, että isä olisi siellä. Ässä johdatti meidän autolle johtavalle polulle, ja juoksenteli auton ja meidän väliä. Lopulta tööttäys autosta varmisti asian: isä oli autolla odottamassa, oli ollut ties kuinka kauan. Ässä oli ilmeisesti hajun bongattuaan ampaissut risukon läpi isän luokse, jonka jälkeen olivat menneet suoraan tuolle polulle meidän lähtiessämme niille kallioille.. Ässä oli tietysti mennyt isän kanssa autolle ja todennäköisesti katsellut meitä vanhoista paikoista ja palannut sitten polkua takaisin. Sieltä polulta se sitten meidän äänemme kuuli ja ampaisi luoksemme. Että sellaisia seikkailuja tällä kertaa. Loppuillan Ässä tuhisi tyytyväisenä jaloissa meidän puhdistaessamme sieniä ja katsoessamme leffaa.

Tämä viikko on muuten monilta osin kauan odotettu. Perjantaina meillä alkaa vihdoin ja viimein koiratanssin treenaus ihan varsinaisessa ryhmässä, vuhuu! Lauantaina on taas luvassa Tappien syysretki, joten päästään pitkälle reissulle oikein isossa porukassa. Torstai on kuitenkin ehkä se odotetuin päivä, silloin meinaan saan vihdoin Rambon kotiin! Kaverini lähtee hakemaan Hämeenlinnasta itselleen hiiriä, joten menen samalla kyydillä sitten noutamaan Rambon sekä kaverinsa Kaaren. Varsinainen jyrsijäreissu siis luvassa. Mukavaa päästä samalla näkemään Rambon kanssa asuneet tytöt livenä ja muutenkin katselemaan suloisia abyleitä. Oi että. Pitääkin valmistella häkit kuntoon, iiks!

Pakko kertoa tähän samaan syssyyn Killestä. Se mokoma säilyketölkki tekee mut huolesta hulluksi. Nyt herra on ilmeisesti päättänyt aloittaai lepokauden. Hereillä ei suostuta olemaan sitten millään, ja syöminenkin on kamalan tappelun takana. Nyt se sitten on kaivanut itsensä  jonnekkin niin syvälle turpeeseen, etten löytänyt sitä, vaikka kävin koko terraarion läpi! Annoin asian olla viikonlopun yli, mutta nyt se on pakko löytää sieltä ja saada syömään. Se on paastonnut jo niin kauan, että omat hermoni alkavat pettää ja pelkään sen näännyttävän itsensä. Ihmeellinen aika aloittaa talvilepoa, viimevuonna se aloitteli vasta joulukuun tienoilla, eikä suostunut aiemmin nukkumaan. Ehkä tämä onkin joku myöhästynyt kesälepo? Ulkona ei ainakaan vielä kovin talviselta näytä..

 

Ässä nousukiidossa, korvat vaan läpsyy

Ainiin, käytiin me myös Ässän kanssa koiralenkeilläkin viimeviikolla. Ensin vuorossa olivat Ada ja Oiva -cockerit. Ada onkin aiemminkin jo blogissakin esitelty, mutta Oiva oli aivan uusi tuttavuus, 6kk cockeripoika. Ensin kävimme hihnalenkillä, jotta Ässä sai totutella rauhassa, ja sitten suuntasimme koirapuistoon. Valitettavasti Ässä kuitenkin käyttäytyi siellä kuin pahinkin terroristi Oivaa kohtaan, vaikka toinen alistui ja pelkäsikin Ässää. Niinpä Ässä sai viettää loppu-puistoilun hihnassa, jotta Oiva ja Ada saivat leikkiä. Hihnassa nyt menivät ok, kun Ässä saa rauhassa mennä omien juttujensa parissa. Kävimme myös chihutyttöjen Naavan ja Hillan kanssa lenkillä metsässä, ja niiden kanssa Ässä onkin oikein mainiosti. Eivät varsinaisesti leiki keskenään, mutta välillä saattavat "vahingossa" juosta yhteiseen suuntaan. Ässä selvästi kunnioitti tyttöjä, eikä esimerkiksi jyrää niitä.

Kuvia on taas tullut monenmoisia lenkkien varrelta (ei tosin noilta koiralenkeiltä, kun säät eivät suosineet), eikä niitä kaikkia kerkeä julkaisemaan täällä blogissakaan. Niinpä laitoin taas pitkästä aikaa kuvia myös kansioon. Osa on jo blogissa esiteltyjä ja osa ei. Kuvat eivät ole perinteisesti yhdeltä lenkiltä, vaan nyt mukana on useammalta lenkiltä olevia kuvia. Mukavampaa laittaa kaikki samaan kansioon monen 15 kuvan kansion sijaan. Ehkä osaa niistä käytän vielä blogissakin, jos kuvauskelit eivät suosi..