Vesiputkiko rikki, kun lattia on märkä..

Kamala aamupäivä takana.. Poikaystäväni Ville oli täällä yötä, ja lähdimme aamulla koiraa lenkittämään. Koiralle sattui pieni pissi-vahinko rappukäytävään, mutta minkäs teet, joskus sattuu. Puolentoistatunnin lenkin jälkeen tullaan kotiin: tunnin sisällä Ässä pissaa kaksi kertaa keittiöön ja sängylle! Se ei ole ikinä sängylle pissannut.. Ja taas ihan pissassa koko koira, oikein kunnolla maha ja kaikki jalat märkänä. Eristin sen nyt vain mun huoneen, eteisen ja vessan alueelle, ettei pääse kaikkia paikkoja sotkemaan. Matto rullalle, sänkyyn pääsykielto ja häkin oviaukko kiinni, ettei siellä nukkuessaan pissi pehmoalustoja. Nyt sitten odotellaan maanantaita, että päästään omalle eläinlääkärille, joka tietää myös Ässän pissavian taustat. Toivottavasti viikonloppu ei ole kauhean pissarikas.. Itse epäilen jotain tulehdusta, koska ikinä se ei ole noin tiuhaan pissaillut lattioille edes pissavian oireillessa pahimmillaan. Ja tuo sänky on jotain aivan uutta.. Pissa ei kyllä haise pahalta, ja on muutenkin ihmeellisen vesimäistä.

Mutta aamuinen lenkki oli kiva! Voisin tähän perään vielä liittää muutaman kuvan sieltä. Meillä oli tosi kivaa, Ässä taas pinkoi minkä jaksoi. Lisäksi potkittiin Ässälle lunta, juostiin kilpaa ja riekuttiin kepillä :D Oli muutenkin kiva ulkoilla nyt, kun pakkanen oli tippunut vain -1 asteeseen!

Lumen potkintaa

Kiinniottoa

Kepin revintää


Juoksentelua

Ja tältä me näytetään nykyään :)

Loimitettu koira

Pakkaset paukkuu edelleen, ja se tietää Ässälle loimen käyttöä.. Tänään käytiin taas vähän jäällä juoksentelemassa (tai Ässä juoksenteli, minä kuvailin), ja loimelle oli tarvetta. Pakkasta oli -20 astetta, ja Ässä hieman paleli aluksi, vaikka loimi oli päällä. Onneksi se älyää nostaa vauhtiaan kylmän mukaan, joten juoksenteli tänäänkin hyvin pitäen itsensä lämpimänä. Tassut silti tuppasi pikkasen jäätymään. Itse harvemmin viitsin raahata kameraa mukaan, kun Ässällä on loimi, kun se kuitenkin peittyy siihen kokonaan. Tänään tein poikkeuksen, ja sainkin pari vauhdikasta otosta napattua Ässästä loimineen. Löysin myös kamerasta upouuden toiminnon, jota en ole tässä kahden vuoden aikana ennen huomannut. Kannattaisi joskus varmaan lukasta se käyttöohje läpi..






Karvakin on ihan kivasti mittaa kasvanut, kohta pitää varmaan ottaa kone käteen ja vedellä se lyhyeksi. Nyt olen sitä pikkaisen säästellyt, josko Ässä siitä saisi jotain pientä lämpösuojaa näillä pakkasilla.

Kiireisiä viikonloppuja ja kesäsuunnitelmia

Huh, tämä kuukausi onkin mennyt sukkelaan. Jokainen viikonloppu on mennyt jossain, tämä lukaanmukien. Ässä on ollut enemmän tai vähemmän menossa mukana, ja onpa sen helppoudesta ja pienestä koosta ollutkin taas hyötyä matkustellessa.

Eka viikonloppu tänä kuuna vietettiin kaverini luona Kouvolassa. Junamatkat sujuivat täpötäydessä junassa mallikkaasti, ja ihanan pieni Ässä mahtui hyvin jalkoihin pötköttämään ison reppuni kera. Kaverini asuu paperiseinäisessä yksiössä, mutta pientä päivystystä lukuunottamatta Ässä käyttäytyi oikein mukavasti. Naapureista ja varsinki rappukäytävistä kuului ties mitä ääniä, joihin Ässä myös keskellä yötä kommentoi kerran hiljaisella "vuh"-äänellä jotain, mutta muuten nukuttiin hyvin. Päivisin se aina välillä ilmoitti hiljakseen jostain, mutta hiljeni lähes heti. Muutenkin oli lunkisti koko reissun, mikä oli oikein mukavaa, kun tilaa ei ihan järjettömästi ollut.

Viimeviikonloppu meni koulun tapahtumissa, joten Ässä ei ollut mukana ollenkaan. Tänä viikonloppuna tultiin sitten Saloon, joten Ässä tuli tietenkin mukaan. Kivaa vaihtelua lenkkeihin, ja oma piha on jotain aivan ihanaa ton pissamaakarin kanssa.

Näistä reissailuista tulikin mieleen, että vielä onkin kesä ihan auki. Tällä hetkellä mulla on menossa hirveä kesätyönhaku-rumba, jonka perusteella päädyn sitten jonnekkin. Salo ja Tampere ovat tietty ne ilmeisimmät vaihtoehdot, mutta oon kyllä miettinyt muitakin vaihtoehtoja.. Niistä lisää sitten myöhemmin, jos ovat toteutuakseen ;) Kunhan nyt saisi jotain omaan alaan liittyviä töitä (tai sitten edes jotain töitä), niin olisin onneni huipulla. Mutta menin minne menin, niin Ässä seuraa perässä!

Päivän alku ja toisen loppu

Käytiin tänään Ässän kanssa lenkillä poikkeuksellisesti jo kahdeksalta aamulla, kun aurinko teki nousuaan. Ai että, kun olikin mukava lenkkeillä, maisemat olivat nätit auringon noustessa kirkkaalle taivaalle järven ylle, eikä ketään muuta ollut vielä liikenteessä. Tunnelmakin oli ihanan rauhaisa. Oli pakko räpsäistä muutama huonolaatuinen kuva kännykällä tänne, vaikka kunnon kameralla olisi varmasti saanut oikeastikkin hienoja kuvia.




Ässällä on nyt ollut hieman taas pissavaivoja, on pari satunnaista kertaa pissinyt lattialle jopa vain tunnin lenkin jälkeen. Viimeisempänä kertana pissasi taas itsensä päälle, kun teimme lähtöä ulos. Nyt on onneksi mennyt taas hetken ainakin hyvin, ja Ässän ulosmenopanikointia (mistä lie sekin kumpuaa, kun itse olen ihan rauhallinen.. Varmaan sitten niistä epäonnistumisista) on rauhoittunut, kun ollaan taas menty lihapullan kera ulos. Saa jotain muuta ajateltavaa kuin "apua mulla on pissahätä, kohta pissaan, ihan kohta, apua ei olla vieläkään tuolla, apua apua mennään liian hitaasti", tai siltä se ainakin välillä tuntuu, kun tuon ulosmenoa seuraa. Onneksi tuo on niin hirmuisen ahne.


Ollaan tässä välillä tehty jotain tottistelun-poikasta, ja Ässä on ollut aina hyvässä innossa tekemään, oikein lonksuttaa leukojaan lihapullan-himossaan. Olen itse ollut ihan tuuliajolla, että mitäs sitä nyt tuon kanssa lähtis tekemään tai mihin pitäisi keskittyä. Niin ollen tottistelukin on ollut hyvin satunnaista ja lyhyttä, enemmänkin hetken mielijohteesta kuin suunnitellen ja harkiten. Noh, koira tykkää tästäkin. Idan viimesimmästä blogipäivityksestä sain kuitenkin kipinän, että tuota häiriönsietoa voisi alkaa tekemään, kun se ei kuitenkaan ole meillä mikään paras mahdollinen. Se on aina jäänyt aivan liian vähäiselle huomiolle meidän treeneissä, mutta asiaan tulkoon muutos!

Vähän myös perheen pienimmistä jyrsijöistä. Nallukka-hamsu täytti tänään jo 2 vuotta, ja vielä jaksaa mennä porskuttaa. Ikä tuntuu jo hieman painavan, saa nähdä kauanko herra enää jaksaa painaa menemään. Marsutkin ovat syksyn aikana täyttäneet kukin vuosia: Veeti ja Väinö herrat täyttivät 4, Masi 2 ja Momo 1 vuotta. Ainoa kevään lapsi, Kananen, täyttää sitten huhtikuussa 2 vuotta. Hyvin vanhat herrat vielä jaksavat, vaikka ovathan ne rauhoittuneet, niinkuin arvon vanheneville herroille sopiikin.

Pari päivää sitten jouduin myös tekemään hätälopetuksen entiselle hiirelleni Fasulle (hiirenihän siis siirtyivät lauman pienennettyä kämppikseni lauman jatkeeksi). Fasu kouristeli ja oli kärsivän oloinen, joten lopetin sen vasaralla päähän lyömällä. Kokemus oli kamala, ja jälkeenpäin tuntui pahalta, mutta pakkohan se oli toisen kärsiessä. En kyllä hevillä unohda niitä kuolemankouristuksia, vaikka hiiri varmasti kuolikin heti vasaran osuessa. Nyt meillä onneksi on hiilipönttö noita pienimpiä varten, vaikka eipä hiiriäkään ole enää kuin kaksi jäljellä.

Silkkiturki vs. Risuparta

Yhtenä päivänä kaupasta tullessani spottasin kaupan pihalla cockerin. Sillä oli niin suittu ja sileä turkki, ai että. Pää oli viimeistä karvaa myöten ojennuksessa, sileä ja "parraton". Kotiin tullessani katsahdin sitten omaa risupartaista metsäläiskoiraani, jolloin oli pakko ottaa kone käteen ja siistiä sen parta ja viikset.

Ässä on kyllä metsäläiskoiran näköinen. Turkki on leikkauksen myötä ruvennut hapsuttamaan, ja se ei ole enää niin silkoinen ja kiiltävä kuin ennen. Pari käsittelykertaa coatkingillä teki kyllä ihmeitä, mutta ei se silti ole niin hyvän näköinen kuin ennen, ja se takkuuntuukin helpommin. Taas yksi syy pitkään listaani pitää turkki lyhyenä. Täytyy kyllä sanoa, että pelkäsin sen turkin menevän vielä huonommaksi, mutta eikai se näy niin hyvin noin lyhyessä karvassa.

Noh, sellainen koira kuin omistajakin. Itse en ole turhan tarkka turkin ulkonäöstä, kunhan on simppeli ja helppo hoitaa. Hävettää myöntää, mutta nykyisin napsin turkin karkeasti saksilla ja koneella, ohennussaksista on turha unelmoidakkaan..

Mutta joo, sainpa pitkästä aikaa napattua jotain kuviakin tuosta koiran kutaleesta, kun aurinko viimein soi vähäistä valoaan. Tosin kamerasta loppui tietenkin taas akku kesken kaiken, joten laitan albumillisen sijaan vain muutaman kuvan tähän blogia piristämään. Kuvista voi spottailla nykyisin vähemmän risupartaista turpavärkkiä, ja vertailla sitä vaikka tähän ja ikivanhaan kuvaan eli tähän, jossa turpakarvat on piilotettu lumipaakkuihin. Eipä tule niitäkään enää, kun on turpakarvat lyhyemmässä kuosissa..

P.S Päästiin nyt virallisesti jonotuslistalle Herhaun tokon alokasryhmään! Jee, toivottavasti meille vapautuu paikka pian.

P.P.S Meillä siirrytään taas todennäköisesti raakaruokintaan tuon pussin loputtua. Olen niin kyllästynyt tuohon nappulaan, ja ehkä nämä nappularuokien kanssa enemmän tai vähemmän olleet pieru-/kakkaongelmatkin lähtevät siinä samalla.

Juoksukisa afgaanin kanssa

Otsikonkin mukaan on koirapuistoilu sujunut nyt hyvin. Ässä leikkii nykyisin lähes joka kerta, kun menemme sinne siellä ollessa muita koiria. Leikkikavereina on ollut mm. boksereita, ranskanbuldoggi, kultainennoutaja ja tämä otsikossakin mainittu "afgaani". Kyse oli omasta mielestäni ihan afgaanin näköisestä koirasta, joka kuitenkin oli vain puoliksi afgaani. Juoksemista tämä kuitenkin rakasti, ja sen kanssa Ässä vetikin huisia rallia ympäri puistoa. Hyvä katsoa, kun nopeudessa afgaani tietenkin vei voiton, mutta ketterä Ässä pujotteli puiden lomasta hyvät oikomat aina itselleen. Sitä oli oikein mukava katsella. Muutenkin Ässä on edistynyt muiden koirien kanssa, lenkillä niitä ei tarvitse aina mulkoilla tai haukkua, ja puistossa muut jopa saavat haistaa Ässän pyllyä ihmetyksiä.

Ollaan nyt vierailtu koirapuistossa säännöllisesti noin kerran tai pari viikossa. Onhan se ihan tuossa vieressä, mutta useimmiten lenkkimme suuntautuvat metsään, ja pimeällä en edes puistoon halua, kun siellä ei ole kunnon valaistusta. Olen yrittänyt olla mahdollisimman tarkka seurasta, ja mielummin jätän menemättä, kuin menen mahdolliseen "huonoon" seuraan. Nyt puistossa onkin ollut tosi mukavia koiria, mutta kyllä siellä kuulemma joskus käy/on käynyt joitakin pöhkömpiäkin tapauksia. Itse en halua missään nimessä Ässälle enää mitään huonoja kokemuksia muista koirista, ja toivottavasti niitä ei kohdalle osukkaan..

Koirapuistosta on kyllä muutakin iloa kuin muiden koirien kanssa leikkiminen. Kaupunkilenkin tehdessämme puisto on ainoa paikka, jossa Ässä saa olla irti. Jos se on tyhjillään ohi mennessämme, niin yleensä menemme sisään kiertämään puistoa (on aika tilava), jolloin Ässä yleensä innostuu juoksemaan ja leikkimään. Siellä sitten saa riekkua ja leikkiä sydämensä kyllyydestä (sekä koira että omistaja.. onneksi mulla on ihanan vilkas ja leikkisä koira).

Kuvia ei ole nyt tullut räpsittyä, sillä ainoana aurinkoisena päivänä jäi kamera vahingossa kotiin.. Muuten sää on ollut aika harmaa ja tylsä, joten ei ole tullut kameraa raahattua mihinkään. Onneksi kännykässäni on nykyään kamera, joten voin laittaa tänne silloin tällöin ei-niin-hyvälaatuisia räpsäisyjä milloin mistäkin tilanteesta. Nyt tuli ikuistettua Ässä valopantansa kanssa, jotta pääsisin sitä hehkuttamaan tänne. Valopanta on siis Leuchtie-merkkinen, ja saksasta tilattu. Viimevuonna tilattiin pelastuskoiraporukan kanssa kimppatilauksena näitä saksasta, ja hintaa taisi pannalle kertyä joku parisen kymppiä. Tämä on erittäin hyvä kapistus pimeällä metsässä lenkkeillessä, kun koira jolkottaa vapaana, ja tietenkin se olisi aivan erinomainen vempain pimeällä tehtäviin hakutreeneihin tai vastaaviin. Itse käytän sitä aina hämärän tai pimeän tullen. Moni on tuon alkuperää kysellyt, kun joistain eläinkaupoista niitä kuulemman saa, mutta varsin suolaiseen hintaan. Jos on joku porukka kasassa jakamassa postituskuluja, niin kannattaa tuollaiset tilata ehdottomasti suoraan saksasta.


Omat käyttökokemukset kyseisestä vempeleestä ovat aivan loistavat, helppo pujottaa päähän ja siinä pysyy (noilla korvilla varsinkin), mutta saa tarvittaessa tarrallalenksulla pantaan kiinni. On hyvin kestänyt ainakin meidän käyttöä, ja tämä ainakin sininen näkyy todella hyvin pimeässä metsässä ja muutenkin. Muutkin valot näkyvät ihan hyvin, mutta jotkut erottuvat ilmeisesti vähän muita heikommin. Panta menee automaattisest päälle, kun patteriosa käännetään alaspäin, jolloin koira ei saa itse sammutettua pantaa.

Takaisin Tampereen metsiin rämpimään

No nyt on taas arki lähtenyt käyntiin, tuossa sunnuntaina saavuttiin Ässän, marsujen ja hamsun kanssa Tampereelle. Lomailu oli kaikin tavoin oikein ihanaa. Oli tekemistä muttei liikaa, tuli lomailtua, vietettyä aikaa kavereiden kanssa, syötyä, nukuttua, lenkkeiltyä, tehtyä jopa pikkaisen kouluhommia, syötyä, nukuttua.. Ässä oli onnensa kukkuloilla päästyään Saloon, kun koko perhe oli taas kasassa. Äiti lenkitti ja pallutti, iskä teki namiratoja ja heitteli kalanpalasia takapihalle etsittäväksi ja leikki vinkulelulla, minä lenkitin, kuvailin ( kuvia!) ja vein katsomaan koirakamuja. Taisi se pikkuvelikin kerran Ässää ulkona käyttää.



Marsut asustivat Salossa olevissa häkeissään, jotka oli pinottu olkkariin. Sieltä neidit ja herraset kuikuilivat aktiivisesti talon tapahtumia herkkujen ja rapsujen toivossa. Veeti tosin meni hankkimaan itselleen naarmun silmäänsä ja tulehduksen, mutta sekin on jo lähes hoidettu lääkäriltä saatujen tippojen ja voiteiden avulla. Hamsu-vanhus taas lähinnä nukkui, mutta saipa sekin nautti joululaatikoista, kinkusta ja lohesta. Kyllä maistui!

Tampereelle palattua on arki tosiaan taas alkanut. Itselläni alkoi koulu maanantaina, ja tiedossa on rutkasti pidempiä päiviä kuin syksyllä (silloin oli yleensä 2h per päivä). Onneksi lukujärjestykseen on jäänyt myös aikaa lenkittää Ässää valoisaan aikaan, ettei aina tarvitse pimeässä rämpiä. Kahtena päivänä mulla on tosin kuuteen asti koulua, mutta silloin on sitten aamulla aikaa kipaista lenkillä.



Tänään tuli räpsittyä kuvia täällä Tampereellakin. Suunnitelmat tosin menivät plörinäksi, kun kauniina aurinkoisena päivänä suuntasin kulkuni läheiselle järvelle. Sinne on kävelymatkaa n. vartti, mutta paikanpäällä järvellä olikin niin paksu kerros lunta, että alle oli kertynyt vesikerros. Siinä sitten aikani rämmin, ja päädyin lopulta metsään. Noh, siellä meitä odotti polveen asti olevat lumikinokset, joissa sitten rämmittiin loppulenkki, ennenkuin suunnattiin kotia. Eipä sieltä hirveästi tullut sitten kuvia räpsittyä, mutta oli hauskaa vaihtelua rämpiä kunnolla lumessa. Ässällä olikin välillä tekemistä siellä syvässä hangessa, mutta hyvin se matka kuitenkin taittui. Seurailimme siellä peurojen ja muiden elukoiden "polkuja", sekä ihmisen tai parin auraamaa polkua. (Trimmasin muuten Ässän korvat, joten siksi on korvat vähän pienentyneet viimekuvista.. :D)

Kauniin pettävä järvimaisema


Sitten metsään rämpimään

Onneksi oli pari raivattua poluntynkää

Nyt olen Ässän kanssa koirapuistossakin käynyt pariin otteeseen. Ässä on vähän välttelevä ja varovainen muita uusia koiria kohtaan huonojen kokemusten takia, mutta on nyt käyntien ansiosta rohkaistunut. Muutenkin tuntuu, että iän myötä on rohkeutta tullut enemmän. Viimekerralla koirapuistossa ollessamme siellä oli 10kk ikäinen kultainennoutaja uros, jonka kanssa Ässä pisti melkein heti leikiksi! Oli tosi hienoa, kun Ässä alkoi täysin vieraan koiran kanssa leikkimään, vaikka olikin vähän varuillaan.