lauantai 28. kesäkuuta 2014

Terveyden hinta on loputon


Ässän vointi on ollut aika huonossa jamassa, sillä polvien leikkauksesta on kulunut jo 2 kuukautta eikä se edelleenkään juuri pysty lenkkeilemään. Vanhemmilla ollessa sen vointi tuntui kohenevan pihaulkoilun myötä, sillä se suostui ylipäätään lenkkeilemään vaikkakin vain maksimissaan 15 minuutin lenkkejä. Tiistaina meillä oli onneksi fyssariaika, joten viimein päästiin taas paremmin kärryille Ässän vaivoista. Ohessa ote potilaskertomuksesta:

"Vastaanotolla Ässä liikkuu edelleen takaselkä pyöreänä ja kääntää ajoittain kumpaakin takajalkaa ulkokietoon. Ässä näyttää hammasta molempia etureisiä tunnusteltaessa. Etureisissä on selkeää aristusta, mutta ei kuitenkaan niin voimakasta kuin leikkauksen jälkeen. Vasen etureisi aristaa enemmän yläosastaan, oikea enemmän alaosastaan. -- Oikean takajalan eteenvienti rajoittaa selkeästi. Jalan eteenvienti onnistuu paremmin, kun pää taivutetaan taakse, eli jalassa on hermokiristystä."

Eli siinä löytyi syitä, miksei lenkkeily oikein nappaa, hermohan siellä kiristää ja se saattaa kuulemma vielä pahentua lenkin edetessä. Venytykset sujuivat onneksi ihan hyvin kuten kotonakin, eli lonkankoukistajat ja hauikset ovat ihan ok. Saatiin seuraavat ohjeet hermon venytykseen:

"Hermon mobilisointi: Ässä makaa vasemmalla kyljellä. Tue jalalla alempi takajalka paikalleen. Ote päällimmäisen jalan kintereestä sekä leuasta. Vie jalkaa hieman eteenpäin ja samalla taivuta pää taakse - palauta heti takaisin, ei pitoa. Vie liike edestakaisin 10 kertaa, liike ei saa vaikeutua toistojen myötä. Mikäli näin käy, on liike tehty liian isolla liikeradalla. Tee hermon mobilisoiti 2-4 kert. päivässä"

Vastaanotolla Ässän selkää myös mobilisoitiin ja täytyy sanoa, että hermon ja selän hoidon myötä se on ollut nyt aivan täysin eri koira. Lenkille se lähtee välillä jopa innoissaan kulkien edellä ihan eri ilmeellä kuin ennen. Omakin mieliala on lähtenyt nousuun Ässän hyvän olon myötä, on ihanaa nähdä toisen taas nauttivankin lenkkeilystä!

Fyssari antoi myös luvan Ässän ravaamiselle, koska polvien pitäisi se jo kestää ja se tekee hyvää Ässän selälle. Lisäksi aloitamme takajalkojen harjoitteet eli metsässä kävelyn ja ylämäen siksakkia kävelyn. Eilen Ässä pääsikin chihutyttöjen kanssa pitkästä aikaa metsään polulle, kun tehtiin pieni köpöttelylenkki. Ja voi että, kun se olikin onnellinen! Vielä Ässä ei saisi kulkea vapaana, mutta koska se meni niin rauhallisesti päästin sen hetkeksi vapaaksi. Siinä se ravaili onnellisena tyttöjen kanssa, se on ollut viimeksi vapaana helmikuussa ennen ensimmäistä leikkausta. Jalka kesti hienosti tämän vähän rasittavammankin lenkin, joten tulevaisuus näyttää vaihteeksi valoisalta.

Vihdoin on kolmikko taas kasassa. Pennut eli Femma ja Kide-bortsu odottivat autossa lenkin ajan omaa vuoroaan. Kuvan otti Liisa-Ida.

Mutta ei jotain hyvää ilman huonoakin. Ässällähän on vahva riski saada välilevynpullistuma, koska se käyttää kroppaan miten käyttää kulkien alaselkä vahvasti pyöreänä. Näin ollen Ässän selkää on venytelty välilevynpullistuman ehkäisemiseksi. Fyssari oli kuitenkin sitä mieltä, että hermokipu jalassa, Ässän vahva reagoiminen selkärangan mobilisoimiseen ja alaselän kipeytyminen antavat viitteitä siitä, että Ässällä voi hyvinkin jo olla välilevyn pullistuma. Nostoihinhan se reagoi vahvasti joskus jopa hampaita heilauttamalla. Surullista, mutta ei se oikeastaan muuta mitään kuin ajatuksen tasolla. Mahdollista vaivaa hoidetaan jo, joten nyt ei auta kuin seurata koiraa tarkkaan ja yrittää parhaansa. Minulla ei ole juurikaan kokemusta välilevyongelmista, joten  

Mielelläni ottaisin vastaan kommentteja kokemuksista välilevyongelmien kanssa, olivat ne sitten ihmisten tai koirien saralta. Miten teillä on ongelma ilmennyt? Miten se on rajoittanut elämistä?

4 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

Tuntuu kyllä loputtomalta tuo Ässän piina. Tietenkään nopeaa toipumista ei voi odottaa, onhan kyse aika suurista operaatioista, mutta on se kyllä raskasta teille, Ässä mukaanlukien.
Toivottelen kärsivällisyyttä, sitä tarvitaan. "Hitaasti hyvää tulee", luotetaan siihen!

Anne kirjoitti...

Ässän polvet ovat ilmeisesti toipuneet leikkauksesta jo aika hyvin, mutta selkä ja/tai lonkka aiheuttavat nyt omia ongelmiansa :( On kamalaa, kun koira on kipeä aina vaan. Onneksi nyt on näyttänyt meno taas vähän paremmalta. Kärsivällisyys on koetuksella, mutta ehkä se tästä, hitaasti mutta varmasti :)

Anonyymi kirjoitti...

Mä oon pitkään seurannut teidän kierrettä Ässän terveyden kanssa ja herää aina välillä kysymys että kuinka pitkälle aiot jatkaa? Jos Ässällä hajoaa vielä selkä ja lonkat niin ootko miettinyt et päästäisit sen koirien taivaaseen? Ei millään pahalla mut kuulostaa vaan niin hurjalta ja kurjalta nää jutut ):

Anne kirjoitti...

Valitettavasti en osaa vastata sun kysymykseen, että kuinka pitkään meinaan jatkaa. Se riippuu täysin Ässästä ja sen olosta jatkossa, tällä hetkellä eletään päivä kerrallaan. Sehän nyt on selvä, että Ässän nykyinen tilanne ei ole elämää kenellekkään, mutta toistaiseksi on vielä toivoa paremmasta.

Ajatus lopettamisesta on pyörinyt päässä jo kauan, päivittäin. Välillä huonoina päivinä mietin, olisiko Ässä pitänyt lopettaa jo ennen leikkauksia, kun tämä vain jatkuu ja jatkuu. Mutta silloin oli vielä suhteellisen valoisat tulevaisuuden näkymät ja ilman kristallipalloa on paha tietää totuutta tulevasta. Toistaiseksi jaksan uskoa, että tämä kaikki voi vielä kääntyä hyväksi.

Tottakai, jos koira lopullisesti "hajoaa", eli ei kykene enää koskaan liikkumaan ja lenkkeilemään niin tätä asiaa ei kauaa tarvitse miettiä. Tällä hetkellä lonkka ei ole osoittanut merkkejä kipuilusta ja selän tilanne on vielä auki, joten sen suhteen ei ole päätöksiä tehty.