Nyt on tullu valitettavasti blogipäivityksiä vähän harvakseltaan, ja niin tulee vastaisuudessakin. Koulu vie ihan tajuttomasti aikaa, ja varsinkin läksyt. Viisi abikurssia nyt menossa, ja jokainen opettaja hukuttaa läksyihin. Päivä menee niin, että menen kahdeksaksi kouluun. Koulusta pääsen kahdelta tai neljältä. Sitten vien koiran n. tunnin lenkille, jonka jälkeen väännän läksyjen kimpussa. Jokaisena päivänä tästäkin viikosta olen seitsemään asti vääntänyt läksyjä -_- Rankkaahan se on, mutta pitää ahertaa, jos aion saavuttaa haluamani opiskelupaikan!
Onneksi sentään viikonloppuisin on vapaata aikaa kunnolla, enhän nyt joka päivä sentään lue. Silloin pääsee ihanasti kunnon metsälenkeille ja tekemään kaikkea kivaa. Ollaan Ässän kanssa nyt aloitettu paikallaolo harjoitusten pidentäminen. Pisin aika mitä olen Ässää istuttanut on minuutti! Hienosti jaksaa poika jo istua ainakin kotona. Ulkonakin kyllä aika hienosti, mitä nyt ollaan lenkeillä pari kertaa kokeiltu.
Tessu-papasta ja Ässästä ei olekaan ollut nyt kuvia pitkään aikaan. Ässän kanssa käydään usein tervehtimässä Tessua lenkin lopuksi, jos pyöritään siellä päin ja Timo on kotona. Tessu tulee myös joskus satunnaisesti käymään meillä. Viimeviikolla Tessu tuli Timon kera minun ja Ässän mukaan lenkillekin. Lenkki oli kylläkin vain pieni puolentunnin pellon kiertäminen, koska Tessu ei paljoa enää jaksa, kun on sitä ikää ja läskiä niin kovin kertynyt. Hienosti yritti kuitenkin pomppia Ässän perässä, vaikka lumi vähän taisikin ikävästi raapia mahaa. Tessu ei tottele yhtään luoksetuloa, kun ei se enää oikein mitään kuulekkaan. Se kuitenkin seuraa Ässää, ja Ässä tulee luokse, joten no problem :D Hämärä vain pääsi vähän yllättämään, eikä poikia oikein sieltä lumesta erottanut. No, Ässään voi onneksi luottaa, että se pysyy kyllä mukana. Tessua piti vähän seurailla, mutta ihan hyvin sekin mukana pysyi. Oli kyllä hauska pieni peltokävely :)
Masi on taas kasvanut. Ja tullut rohkeammaksikin! Tänään annoin marsuille vähän herkkua, ja ne tulivat siihen kuikuilemaan. Masi tuli itse luokseni ottamaan namia. Siinä sitten varovaisesti koitin, antaisiko silittää karkuun juoksematta. Ja antoihan tuo. Ihana :) Sylissä on kyllä jo tosi rohkea: pulisee, nuolee sormea ja yrittää lähteä tutkimaan ympäristöä. Ihana pojanviikari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti