YouTube-koiran karkoitus

Vartijakoira Ässä iski jälleen. Eilen katselin koiravideoita youtubesta, ja yhdessä koira alkoi haukkumaan. Ässäpä pomppasi tämän kuullessaan pystyyn terhakkaana ja haukahti. Sitten se ponkaisi tarkastamaan taloa välillä haukahtaen. Lopulta se ryntäsi pihalle haukkumaan, ja tuli itsetyytyväisesti puhisten takaisin. Lienee turha mainita, että minä odotin sisällä hervottomasti nauraen. Yritettiin tätä huvittavuutta kuvatakkin, mutta Ässäpä äkkäsi toisella kerralla, että ääni tulee tietokoneesta. Kerran se nosti päänsä ja haukahti, sitten katsahti tietokoneeseen, ja laski pään alistuneesti. Hölmö vartijakoira :)

Käytiin sunnuntaina taas Tupurissa ulkoilemassa Ässän kanssa. Oli vain pari astetta pakkasta, joten lumi oli juuri sellaista hirveästi paakkuuntuvaa. Ässä-raukka ei pystynyt 15 minuutin jälkeen enää kuin rämpimään mun perässä, kun parhaillaan nyrkinkokoiset paakut roikkuivat jokaisessa jalassa. Niitä sain sitten olla repimässä jatkuvasti. Sen jälkeen Ässä otti iloiset spurtit, ja oli taas samanlaisissa paakuissa. Turhauttavaa. Matkalla takaisin päin Ässä vain laahusti perässäni. Kotiin päästyäni otin siis sakset käteen ja siistin pojan turkkia. Lähinnä kynin tassukarvoja, ja karvoja jalkojen sivuissa ja edessä. Hapsuja vähän harvensin, mutta mahakarvoihin en koskenutkaan, sillä ne eivät yllättäen pahemmin paakkuja keränneet. Näyttelyt ovat kuitenkin ihan pois suljettu, joten vähän lyhyempi karva tuskin on pahitteeksi.

Maahan juurtunut

Tavattiin muuten ihan oikeakin vartijakoira Ässän kanssa lauantaina koirapuistossa. Kyse oli jättimäisestä ja valkoisesta pyreneittenkoirasta, Noorasta. Ihmettelin tietenkin, mitä sellainen koirapuistossa tekee, mutta tämä yksilö tykkäsi peuhata muiden koirien kanssa. Ja Ässälle tekikin tosi hyvää leikkiä ison koiran kanssa, tämä kun ei ollut mikään riehuja. Halusi vaan juosta, eikä yrittänyt läpsiä ja alistaa Ässää. Niimpä Ässä uskaltautuikin leikkimään toisen kanssa. Siinä samalla sain kyseltyä pyreneittenkoirasta, minä kun en kauheasti ole laumanvartijarotuihin perehtynyt. Oli mahtavaa kuulla, että niitä käytetään täällä suomessa töissä, eli vartioina susien varalta. En kyllä itse voisi kuvitellakkaan hankkivani laumanvartijaa, sillä olisin varmaan pulassa sellaisen kanssa eikä se ole lähelläkään minun ihannekoiraani. Mutta hienoa, että niitä vielä on, ja ihan alkuperäiskäytössäkin.

Ässä oli myös kyseisellä reissulla hyvin kiinnostunut pyreneittenkoiran omistajien vauvasta. Vauva oli tosi pieni ja sellaisessa kantokehdossa (on tämä vauvatermistö vähän hakusessa), joka jouduttiin laskemaan maahan penkkien puuttuessa (kuka älypää ne on sieltä vienyt >:/ ). Ässäpä äkkäsi tämän, ja painui innoissaan nuolemaan pikkuisen kasvoja. Onneksi vanhemmat eivät tykänneet pahaa Ässän tutustumisyrityksistä, vaan veivät pikkuisen aidan taakse suojaan vauvahullu-Ässältä. Ihme kyllä Nooraakaan ei haitannut toisen tunkeilu pikkuisen lähelle. Piti varmaan Ässää niin vaarattomana sinttinä, ettei huolestunut toisen hölmöstä tungettelusta.

Kauheasti tulee taas juttua, mutta voisin vielä lyhkäisesti kertoa yhdestä havainnostani. Ässän aktiivisuustaso on noussut! Tai siis, se vaatii nykyisin enemmän puuhailua ja aivojumppaa, kuin ennen. Ja mikäs sen ihanampaa, koska itse olen lähes yhtä innoissani keksimässä Ässälle puuhaa kuin se on niitä toteuttamassa. Käsittämättömän hyvin kuluu ylimääräinen energia nenätouhun merkeissä, ja se onkin ehdottomasti Ässän lempipuuhaa. On ihanaa nähdä kuinka nopeasti Ässä ratkoo erilaisia puuhia, varsinkin kun se kehittyy kokoajan etevämmäksi niiden ratkaisemisessa. Nokkela poika ;)

Ainiin ja lopuksi vielä pikku-info Veetin hampaista! Mikko sanoi, että Veeti oli iskenyt ne johonkin (taas?!) ilmeisesti Väinön jahtaamana. Mahtaa niillä olla kauheaa menoa siellä aitauksessa. Puremajälkiä ei kuitenkaan löydy, joten en viitsisi poikia erottaa. Pidän nyt vain aitauksen ovea mahdollisimman paljon auki, niin liian vauhdikkaat spurtit voi päättää häkin ulkopuolelle häkin seinän sijasta. Veeti onkin varmaan juossut ovea päin luullen sen olevan auki. Ihanan älykkäitä puikuloita omistan :) Pikkuinen Masikin koki tänään elämänsä älynväläyksen, ja päätti maistaa isän varvasta. Olipa ainakin riemukas päivän aloitus!