Käytiin taas tänään Ässän kanssa Markus Laioksen osteopaattisessa käsittelyssä, joka palautti minut maanpinnalle tiistain agi-intoilun jälkeen. Viimekerrallahan Ässällä oli vatsaontelossa jumia, joka avattiin. Nyt liike siis pääsi menemään läpi kropan, ja Ässähän vilkastui niin lenkeillä kuin agilityssäkin. Nytkun se käytti kroppaansa kunnolla muodostui lannerankaan ongelmaa, jota sitten availtiin. Tämä johtunee Ässän polvista ja heikohkoista takapään lihaksista, jotka eivät niitä polvia tue. Tämä näin arkikielisesti selitettynä, mitenkä asian ymmärsin. Ässällä kyllä selkeästi oli selän alue taas kipeä, se oikein inisi ja vikisi käsittelyn aikana. Malttoi kuitenkin pysyä rauhallisesti paikoillaan :)
Nyt meillä on sitten kuukauden tauko agilitystä, jonka aikana kuntoutan Ässää ylämäkikävelyllä ja uinnilla. Toivottavasti tämä parantaa polvien tilannetta lihaksiston kehittyessä ja antaessa tukea, mutta ainakin toinen polvi kuulemma luksoitui selvästi ja aika helposti.. Tämä ei tietenkään ole hyvä asia agia ajatellen, kun se rankkana lajina vaatii kropalta niin paljon. Ykkösten polvien ei kyllä ymmärtääkseni pitäisi niin helposti luksoitua, joten onkohan tilanne voinut pahentua? Tai sitten johtunee puhtaasti tuosta lihaskunnosta. Polvien tutkinta ei muistaakseni kuitenkaan paljoa maksanut, joten sen voisi kokeilla jonkun ell käynnin yhteydessä.
Agilityn tulevaisuus siis näyttää nyt vähän hämärältä. Olen ajatukseen jo totuttautunut, joten nyt toivoisin vain Ässän tulevan kuntoon, agility on sitten toissijaista. Muitakin hauskoja lajeja kuitenkin on, kuten hakuilu. Koiratanssiin haluaisin myös paneutua enemmän, joten se voi hyvinkin nousta meidän uudeksi harrastukseksi, jos agi joskus jää. Myös mejä olisi varmasti omiaan Ässälle, kun nenähommista tykkää. Eli onhan näitä.
Loppuun vielä piristykseksi Salossa otettu kukkaiskuva Ässästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti