torstai 17. huhtikuuta 2014

Kipu jatkuu

Jo on aikoihin eletty, kun lykkää kahta postausta samana päivänä.

Kokeilin viimekertaisen fyssarikäynnin jälkeen meidän leikanneen lääkärin neuvosta vähentää Ässän kipulääkettä ja tulokset olivat karuja. Ensin Ässää ei huvittanut lenkkeily, sitten venyttelyt alkoivat aiheuttaa vastahankaa ja lopulta Ässä alkoi olla tosi ärhäkkä Femmalle. Eilen ja tänään olen antanut kipulääkkeen täyttä annosta, mutta ärhentely senkuin jatkuu ja edes lenkit eivät tunnu maittavan. Aamulenkillä Ässä on yleensä lyönyt jarrut ihan täysin pohjaan ja iltapäivänkin lenkillä hannaillut hieman. Lisäksi olen huomannut sen ontuvan ihan lenkin alussa, eikä loppulenkistäkään liikkumininen näytä enää yhtä hyvältä kuin aiemmin. Ässä myös peitsaa helposti.

Tänään soitin eläinlääkäriasemalle Eläinystäväsi lääkärille lisäohjeistusta. Hoitaja mietti ensin lihasrelaksanttien antoa, mutta Ässän tilanteessa kivulle on monta mahdollista syytä. On huonot lonkat, on huono leikkaamaton polvi, mahdollinen leikatun polven kipeytyminen tai selän kipeytyminen. Niinpä varattiin aika Ässän leikanneelle ortopedille, joka suostui ottamaan meidät vastaan ylimääräisenä työpäivänsä päätteeksi tiistaina. Tuosta lääkäriasemasta on kyllä niin hyvät kokemukset, tuntuvat tekevän työtään suurella sydämellä oikeasti potilaiden parasta ajatellen. Ja on erittäin näppärää, kun ollaan voitu käydä saman aseman fysioterapeutilla, jolloin kaikki tieto kulkee ihmisten välillä hoitokertomusten ollessa samassa järjestelmässä ja tarpeen tullen voi jopa paikan päälle pyytää leikanneen ortopedin vilkaisemaan, kuten meillä viimeksi.

Tiistaihin asti Ässä saa olla edelleen täydellä kipulääkkeellä ja se ei saa lenkkeillä kuin pienenpieniä kävelyitä. Myös venyttelyt ja tasapainoharjoittelut joutuivat pannaan. Toivon todella, että kyseessä ei ole mitään vakavaa. Mun suurin unelma on tällä hetkellä, että voin joskus viedä molemmat koirat metsään, päästää ne vapaaksi ja katsoa niiden yhteistä kivutonta juoksua. Suuret on unelmat.



6 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

Sinulla on hieno tavoite! Tavoite kertoo positiivisuudestasi, se onkin ainoa oikea tapa suhtautua näihin takapakkeihin.

Surku on Ässää, surku on sinua. Toivottavasti Ässä sietää kipulääkettä hyvin, se vielä puuttuisi, että siitä aiheutuisi lisää harmia.

Nyt vaan peukut pystyyn Ässän toipumisen puolesta. Ja rutkasti voimia sinullekin!

Anne kirjoitti...

Pakko se on pysyä positiivisena :) Kyllä mä mietin (pelkään) myös mikä kaikki voi mennä pieleen, mutta turha sellaista on liikaa murehtia etukäteen.

Toistaiseksi maha on kestänyt hyvin ja toivottavasti kestää jatkossakin, kun vielä edessä on toisen leikkauksenkin myötä pitkät kipulääkekuurit. Kaverin koira sai kipulääkkeestä verisen ripulin, se ei kyllä olisi kivaa tässä tilanteessa.

Kiitos!

Jannika kirjoitti...

Toivottavasti Ässän kivut saadaan kuriin :( Kurjaa, että nuorella koiralla on jatkuvasti jotakin, mikä aiheuttaa kovia kipuja.

Anne kirjoitti...

Sanoppa muuta. :( Ässälle tekee tiukkaa, kun nyt on pennun kanssa rampattu monessa paikassa ja se itse makaa vain kotona. Onneksi extra-huomio ja pieni kropalle helppo temputus tuntuu auttavan. Vaan eihän Ässä enää mikään ihan nuorukainen ole, pari viikkoa vajaa 6 vuotta. Ässä tuntuu tämän leikkausoperaation myötä jotenkin vanhentuneen, tai sitten oma suhtautuminen siihen on muuttunut nivelrikon, leikkauksen ja pennun myötä.. Mieleltään se on kyllä ikilapsi ja eihän kuusivuotias cockeri vielä vanhus ole missään mielessä.

Karvakorvat kirjoitti...

Olen lueskellut sun blogia, kun omaan tilanteeseen ei tahdo löytyä vertaistukea. Meillä on siis lonkkaleikattu Veeti ja leikattu jalka on alkanut vaivaamaan. Jänniä aikoja eletään täälläkin.

Anne kirjoitti...

Oho, no teillä on sitten vielä astetta isompi leikkaus ja kuntoutus siellä menossa! Nämä takapakit ei ole kyllä koskaan kivoja, kun ikinä ei tiedä mistä kiikasta.. :/

Pitääkin käydä kurkkaamassa teidän blogia!